Antti Jaakonpoika Halonen

      Antin pojanpoika Reino Halonen kirjoittaa (Julkaistu Jaakkiman Sanomissa 8.6.2009)

Antti Halonen Jaakkiman Reuskulasta
Antti Jaakonpoika Halonen syntyi 1.6.1869 Jaakkiman pitäjän Reuskulan kylässä (RN 23) Varosen ja Pyöräkkölammen välisellä kannaksella sijainneella Jaakko ja Valpuri ( os. Moilanen) Halosen maatilalla. Antti oli seitsenlapsisen sisarussarjan nuorin. Hän jäi äidistään orvoksi jo kolmivuotiaana ja lähinnä vanhempien sisarten hoivattavaksi. Isä Jaakko kuoli Antin ollessa 18-vuotias.
Ikäero nuorimman Antin ja vanhimman sisaren Annan välillä oli peräti 25 vuotta. Toiseksi nuorin lapsista Ingeborg (Inko) oli Anttia kuusi vuotta vanhempi. Antti varttui kotitilalla viettäen tavanomaista maalaiselämää. Hän kävi kiertokoulua ja oppi lukemaan ja kirjoittamaan.

Sotaväki Viipurissa
Antti Halonen otettiin kutsunnan nojalla Suomen Wiipurin Tarkka-ampuja pataljoonan alokkaaksi 1 p:nä marraskuuta 1891. Asepalvelus kesti silloin peräti kolme vuotta. Tarkka-ampuja Antti Halonen vapautettiin palveluksesta ja siirrettiin reserviin 1.11.1894. Antti oli palvelusaikanaan osoittanut oivallista käytöstä. Saanut oivallisesta ampumataidostaan merkin 14 p:nä heinäkuuta 1893. Komentokielenä armeijassa oli venäjä. Antti muisti komennot tarkasti vielä vanhoilla päivilläänkin. Armeijan peruja olivat myös suora ryhti ja terävä askel.
Eräänä esimerkkinä Antin taloudellisuudesta mainittakoon ”marssit” kesäisin kotilomalle Reuskulaan. Matkaa oli noin 130 km ja loman pituus kolme viikkoa. Päiväraha armeijassa oli silloin kymmenen penniä. Antilla oli asepalveluksesta vapautuessaan säästöjä useita kymppejä.
Antin armeijassa oloaikana oli kotona tehty perinnönjako. Vanhin poika Heikki (Heikki Jaakonpoika Halonen) sai ajan tavan mukaan kotitilan ja muille perillisille maksettiin osuudet rahassa. Nuorimmaisen Antin osuus oli 30 markkaa ja kirves. Antin mielestä olemattoman vähän.
Antti olisi voinut jäädä kotitilalle töihin, mutta hän kuitenkin päätti jättää kotitanhuat ja mennä muualle vieraan palvelukseen.

Maria Moilanen Moilasenlahdesta
Maria Samulintytär Moilanen syntyi 21.5.1877 Sortavalan pitäjän Kuokkaniemen kylän Moilasenlahdessa (RN 19). Marian isä oli Samuli Moilanen (Samuel Heikinpoika Moilanen) lisänimeltään Sepänsamuli ja äiti Anna Moilanen (Anna Mikontytär Moilanen) (os. Moilanen eli tupla-Moilanen).
Maria työskenteli kotona äidin apuna hoitaen sisaruksiaan. Heitä oli kaikkiaan kahdeksan. Marian lisäksi vain Katariina varttui aikuisikään. Täytettyään 15 vuotta oli Marian aika lähteä oman rahan tienuuseen. Niihin aikoihin se merkitsi: piikomaan lähitaloihin.
Tämä vaihe kesti Marian elämässä viitisen vuotta eli siihen saakka kunnes yhteiselo alkoi Antti Halosen kanssa.

Nuoret kohtaavat
Kuten aikaisemmin kerroin lähti Antti sotaväestä palattuaan ja perinnönjakoon pettyneenä vieraan palvelukseen. Tämä tapahtui vuonna 1895.
Maria oli samoihin aikoihin piikana ja täten poissa isän valvovan silmän alta. Kun vielä molempienpalvelus paikat olivat lähitaloissa, ei ollut suurikaan sattuma, että nuoret alkoivat viihtyä toistensa seurassa. Tosin kummallakin oli ollut säpinää omilla tahoillaan.

Antin ja Marian kihlajaiset ja häät
Antti ja Maria olivat naapurikylien nuoria, vaikka asuivat eri pitäjissä. Vuosien 1893-1894 aikana heidän seurustelunsa kehittyi niin pitkälle, että he sopivat yhteisestä elämäntaipaleesta.
Antti saapui kossiimiesten kanssa kysymään Mariaa isä-Samulilta. Asia kehittyi suotuisasti ja Maria otti vastaan kossiimiesten antaman rahan. Sitten seurasi nuorten matka kirkolle sormusten ostoon ja kuulutusten ottoon. Antti osti samalla matkalla runsaasti nuusaa ja paperossiloita tupakaisia varten. Ne pidettiin seuraavana sunnuntaina ja näitä kihlajaisia tanssittiin koko päivä.
”Sithä miulle vasta kiire tulkii, ko pit ruveta toivikkii ajamaa. Pit hankkii kaik hiätarpeet ja tehä kaik ne vuatteet ja muut tavarat, mitkä pit olla morsiimell naimisii männessää”.
Mutta valmista tuli ja häät pidettiin kauniina heinäkuun päivänä 7.7.1897 Sepänsamulin tanhuvilla.
Syönnin jälkeen alkoi tanssi ja miesten puolella juotiin kertua. Sehän tarkoitti, että viinapullo oli keskellä pöytää ja siitä tehtiin kuppeja. Joka kupilta maksettiin taltrikille raha morsiamen häälahjaksi.
Seuraavana aamuna lähdettiin jatkamaan häitä sulhasen kotiin. Mutta ensin toki kaaso kanto pöyvälle suuren nyytillisen morsiamen valmistamia tavaroita. Niistä jaettiin kossiimiehille paidat, sulhaselle paita ja jopa hevosen riisujalle oli morsian kutonut vyön. Olishan morsiamen pitänyt valmistaa vuode anopille aina matrassista yömyssyyn asti. Nyt ei kuitenkaan ollut enää anoppia elossa.
Morsiamella oli saattajinaan puljpukkatytöt ja puljpukkapojat. Nämä olivat morsiamen hyviä ystäviä.
Häät olivat onnistuneet. Niistä jäi sekä Marialle että Antille valoisa muisto. Eikä liitto rakoillut niinä 48 vuotenaan, vaan loppui Antin kuolemaan 6.12.1945.

Tolkin herran vuokralaiset
Nuoripari Antti ja Maria aloittivat yhteisen taipaleensa Tolkin herran (opettaja Antero Tolkki Reuskulasta) vuokralaisina. Tolkki ei itse asunut tässä suurehkossa talossa, vaan se oli vuokrattu ainakin kahdelle perheelle. Antti Halonen oli samalla talonhoitajana.
Kesällä 1898 tuli naapurissa asuvan emännän synnytysaika, mutta epäonneksi lapsi kuoli kohtuun ja lääkäri joutui poistamaan sen väkivalloin. Operaatio oli varsin radikaali, joten lasta odottavaa Mariaa kiellettiin tulemasta paikalle. Maria ei tietenkään totellut. Mutta nähtyään tilanteen pyörtyi ja satutti itseään niin paljon, että sai keskenmenon. Toivottu esikoinen jäi haaveeksi.
Lääkäri komensi Marian pariksi päiväksi lepäämään, mutta eihän se sopinut Marialle, vaan hän meni töihin heinäpellolle. Seurauksena oli kohdunlaskeuma, mistä oli haittaa koko lopun elämän ajaksi.
Onni kuitenkin hymyili perheelle ja syksyllä 1899 syntyi potra poika, joka sai kasteessa nimen Eino Antero.

Muutto Hympölään
Reuskulasta Antti Halosen perhe muutti vuonna 1900 Sortavalan pitäjän Hympölään Poutiaisten vuokralaisiksi. Antti oli silloin ratatöissä Sortavalan asemalla. Työt kuitenkin vähenivät, koska ratapihakin valmistui, joten huoli toimeentulosta alkoi painaa.
Samoihin aikoihin kuitenkin Sortavalan seminaarin johtaja O. Relander oli etsimässä hoitajaa maatilalleen Yhinlahteen. Miehet pääsivät sopimukseen työtehtävistä ja Halosen perhe siirtyi Yhinlahteen 1902.

     Kertomuksessa mainitut henkilöt: Jaakko Heikinpoika Halonen, Varpu Laurintytär Moilanen, Heikki Jaakonpoika Halonen, Maria Samuelintytär Moilanen, Samuel Heikinpoika Moilanen ja Anna Mikontytär Moilanen.